TŠEKKOSLOVAKIA

TŠEKKOSLOVAKIAN SOSIALISMI

 Ensimmäisen maailmansota tarjosi slovakeille ja tšekeille mahdollisuuden irtautua Itävalta–Unkarista ja perustaa yhteinen Tšekkoslovakian valtio, joka julistettiin syntyneeksi 28.10.1918. Sen perustajiin lukeutuivat presidentit Tomáš Garrigue Masaryk ja Eduard Beneš sekä slovakki M. Rastislav Štefánik. Unkari ei ollut valmis luopumaan Slovakiasta Versailles’n rauhankonferenssin mukaisesti ja hyökkäsi siksi v. 1919 Slovakiaan. Unkarin nykyoikeistoa riepovassa Trianonin rauhassa määriteltiin maiden välinen raja v. 1920. Tasavallassa laskettiin v. 1921 olevan 13,6 miljoonaa asukasta, joista tšekkejä oli 51 %, saksalaisia 23 % ja slovakkeja 14 %. Tšekeillä oli johtava asema maan politiikassa ja taloudessa sekä virkamiehistössä ja armeijassa.

 LOKAKUUN VALLANKUMOUS RADIKALISOI VASEMMISTOA

 Brestin rauhan solmimisen jälkeen v. 1918 Itävalta-Unkariin palasi satoja tuhansia sotavankeja. Lokakuun vallankumous oli tehnyt moneen heistä syvän vaikutuksen ja monet heistä olivat valmiit myös hyödyntämään kokemaansa kotimaansa kamaroilla. Toukokuussa 1918 julkaistun sotaministeriön santarmiraportin mukaan: ”Suurin osa Venäjältä sotavankeudesta palaavista miehistä on Venäjän vallankumouksen silminnäkijöitä ja vallankumouksellisten mielialojen vallassa. Nämä entiset sotavangit… kertovat kansalaisille vallankumouk-sen synnystä ja tapahtumista, ja monet kuuluvat toivovan, että meillekin kävisi samalla tavoin.” Kunnon sotamies Švejkin luoja Jaroslav Hašek oli yksi heistä.

Moskovassa toukokuussa 1918 pitämässään kokouksessa Venäjällä toimivat tšekkoslovakialaiset kommunistiset ja sosialidemokraattiset järjestöt (7 500 jäsentä) päättivät perustaa Venäjällä toimivan Tšekkoslovakian kommunistisen puolueen. Myöhemmin se muutettiin VKP (b):n tšekkoslovakialaiseksi kommunistiseksi ryhmäksi. 

TŠEKKOSLOVAKIAN KOMMUNISTINEN PUOLUE (TKP)

Tšekkoslovakian sosialidemokraattisen työväenpuolueen (TSDTP) vasemmisto muodosti 7.12.1919 oman organisaationsa puolueen kokouksessa. Vasemmistosiipi vaati puolueelta palaamista vallankumoukselliseen marxilaisuuteen. Se asetti tavoitteekseen neuvostovallan ja kannatti Kolmatta Internationaalia. Marxilaisen vasemmiston valtuuskunta osallistui elokuussa 1920 Kominternin 2. kongressiin. TSDTP:n 13. edustajakokouksen enemmistö kannatti Marxilaista vasemmistoa. Puoluetta ei muutettu kuitenkaan vielä siinä vaiheessa kommunistiseksi puolueeksi, jottei se hajoaisi. Toukokuussa 1921 pidetyssä TSDTP:n (vasemmisto) edustajakokous päätti puolueen liittymisestä Kolmanteen Internationaaliin ja sen nimen muuttamisesta Tšekkoslovakian kommunistiseksi puolueeksi. Maan tuolloinen presidentti Tomaš Masaryk suhtautui kielteisesti maansa kommunisteihin ja Venäjän vallankumoukseen.

TOINEN MAAILMANSOTA

Tšekkoslovakian kansallinen vapaustaistelu saksalaisia vastaan kasvoi v. 1944–45 kansallisdemokraattiseksi vallankumoukseksi. Neuvostoarmeijan vapautettua Tšekkoslovakian alueen Natsi-Saksan miehityksestä toukokuussa 1945 jo saman vuoden lokakuussa maan rahalaitokset ja teollisuuden pääalat otettiin kansan haltuun. Tämä merkitsi yli 3 000 tehtaan huostaanottoa. Seuraavana vuonna kommunistit saivat 38 % kannatuksen vaaleissa ja muodostivat näin enemmistön maan parlamenttiin. Kommunisteja edustanut Klement Gottwald valittiin pääministeriksi.  Hänen johdollaan aloitettiin laaja elvytysohjelma, jonka kohteina olivat Slovakian teollistaminen ja liittolaisuuden lujittaminen Neuvostoliiton kanssa.

KANSANDEMOKRAATTINEN VALLANKUMOUS

Tšekkoslovakiassa poliittinen ja taloudellinen valta siirtyi rauhanomaisesti työväenluokan käsiin 25.2.1948. Uuden perustuslain mukaan maan valtiomuoto nimettiin kansantasavallaksi. Tuona päivänä kansallistettiin asetuksella maan kaivos- ja raskasteollisuus sekä pankit ja vakuutuslaitokset. Yhteiskunnan haltuun siirtyi 60 % teollisuudesta ja valtaosa liikennevälineistä. Tuotantovälineiden yhteiskunnallistamista täydennettiin vielä huhtikuussa maareformilla ja perustamalla kansallinen vakuutuslaitos sekä mm. laeilla yhtenäiskoulusta ja teatterista. Käytännössä kansallistettiin koko teollisuus, kotimaan kauppa- ja rakennustoiminta. Tuotantovälineiden lainvoimainen yksityisomistus säilyi edelleen jossakin määrin maatalouden parissa.

Ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikana v. 1949–53 kansantalouden rakentamisessa suotiin etusija Tšekkoslovakiassa jo aikaisemminkin menestyneen koneteollisuuden kehittämiselle. Tällä toimenpiteellä luotiin aineellinen perusta sosialismin rakentamisen aloittamiselle.  Maaseudulle perustettiin ensimmäiset maatalousosuuskunnat ja valtiontilat. Porvarillinen valtiokoneisto lakkautettiin ja korvattiin uudella sosialistisella hallinnolla. Tasavalta liittyi Keskinäisen taloudellisen avun neuvostoon (SEV) v. 1949 ja Varsovan liittoon v. 1955. Vuonna 1960 maalle säädettiin uusi perustuslaki ja maan virallinen nimi muutettiin Tšekkoslovakian sosialistiseksi tasavallaksi. Yhdeksän vuotta myöhemmin maasta muodostettiin liittovaltio, jonka osavaltioina olivat Tšekin ja Slovakian sosialistiset tasavallat.

1950-luvulla TKP:ssa suoritettiin puhdistuksia, joiden perusteluna oli salaliitto kansandemokratiaa vastaan. Vangituiksi joutui kommunisteja, joilla oli ollut sodan aikana suhteita Länteen tai jotka olivat Espanjan sisällissodan veteraaneja tai joita pidettiin slovakialaisina porvarillisina nationalisteina. Tšekkoslovakian myöhempi pitkäaikainen presidentti Gustav Husák vangittiin v. 1951 syytettynä slovakkinationalismista. Hänelle langetettiin v. 1954 elinkautinen vankeustuomio, josta hän vapautui v. 1960.

Tšekkoslovakiaan luotiin 1950-luvulla asteittain keskitetty hallintojärjestelmä, joka pohjautui suunnitelma-talouteen ja 5-vuotissuunnitelmiin. Keskitetyn hallintojärjestelmän joustamattomuus muuttuvissa olosuhteissa aiheutti aikanaan vaikeuksia. Talousmalli kopioitiin liian kaavamaisesti Neuvostoliitosta eikä tällöin huomioitu riittävästi omia kansallisia ominaispiirteitä. Jättiläisen saapas oli liian suuri peukaloiselle. Tšekkoslovakia poikkesi NL:sta siinä, että se oli jo teollistunut valtio, ja että sillä oli rajalliset luonnonvarat ja pienet kotimaiset markkinat. Maan teollisuus oli riippuvainen ulkomaankaupasta. Tämän vuoksi jouduttiin myöhemmin useamman kerran hajauttamaan hallintoa ja virittelemään tuotantomallia. Lisäksi Korean sota v. 1950–53 vaikeutti raaka-aineiden saamista koneteollisuudelle.

PRAHAN KEVÄÄN ONGELMAT

1960-luvulla Tšekkoslovakian talouskehitys seisahtui. Teollisuuden kasvuvauhti oli hitainta SEV:in puitteissa. Tämän vuoksi TKP esitti v. 1965 uutta talousmallia, joka sisälsi markkinaelementtien tuomista mukaan sosialistiseen talouteen sekä tuotannon tehokkuuden lisäämistä. Demokraattinen sentralismi ehdotettiin määriteltäväksi uudelleen painottamalla enemmän sen demokraattisia piirteitä. TKP johtava rooli vahvistettiin, mutta sille asetettiin joitain rajoituksia. Slovakit painostivat liittovaltion muodostamista. Tammikuussa 1968 Alexander Dubček korvasi Antonio Novotnyn  TKP:n pääsihteerinä (v. 1953-68). Kenraali Ludvík Svobodasta tuli maan uusi presidentti.

Pääsihteerinä Alexander Dubček julkaisi oman taloudellisen uudistusohjelmansa, joka tunnetaan “Prahan keväänä ja jonka tavoitteeksi ilmoitettiin “ihmiskasvoinen sosialismi”. Dubček kumosi lehdistösensuurin. Vuonna. 1948 kielletyn voimisteluseuran Sokolin sallittiin jälleen toimivan. Poliittisesti vainotut saivat perustaa Klubi 231, joka vaati syyttömästi tuomittujen kunnian palauttamista. Maahan muodostettiin myös ”osallistuvien puolueettomien klubi” (KAN), jolla oli poliittisen puolueen piirteitä sen olematta kuitenkaan poliittinen puolue. Suoritetun mielipidekyselyn mukaan vain 6 % kansalaisista uskoi esitetyn kehityksen heikentävän sosialismia ja vain 1,9 % halusi suurempaa riippumattomuutta Neuvostoliitosta.

Dubček piti tärkeänä parantaa tšekkien ja slovakkien välisiä suhteita ja luoda Tšekkoslovakiasta aidosti toimiva liittovaltio. Lakiesitys oli määrä hyväksyttää parlamentissa 20.8.1968. Uudessa ohjelmassa tähdennettiin myös vapautta. Kokoontumis- ja yhdistymisvapauden piti koskea kaikkia ihmisiä. Ohjelmassa irtisanouduttiin diktatorisista toimenpiteistä. Kansalaisille haluttiin taata matkustusvapaus myös ulkomaille. Taloudessa pyrittiin yritysten itsehallintoon, keskusjohtoisuuden purkuun ja palvelualojen yksityisyritysten laillistamiseen. 1970-luvulla samansisältöisiä ajatuksia toteutettiin mm. Unkarissa.

Uudet ajatukset koettiin Neuvostoliitossa ja muissa liittolaismaissa uhkana. Niinpä Varsovan liiton maat, Romaniaa lukuun ottamatta, miehittivät 21.8.1968 Tšekkoslovakian. Dubček syrjäytettiin puolueen johdosta, lennätettiin Moskovaan ja valtaan astui Neuvostoliitolle myötämielisempi hallitus. TKP:n uudeksi pääsihteeriksi valittiin Gustav Husák. Hänet valittiin maan presidentiksi v. 1975.

NKP:n kanta ”Prahan kevääseen” ja siitä seuranneeseen Varsovan liiton Prahan miehitykseen ilmeni kiteytettynä ns. Brežnevin opissa, joka julkaistiin Pravdassa 26.9.1968. S. Kovalevin artikkeli oli otsikoitu Suvereniteetti ja kansainväliset velvoitteet sosialistisissa maissa. ”Kun voimat, jotka ovat vihamielisiä sosialismille yrittävät kääntää kehityksen suunnan sosialistisessa maassa kohti kapitalismia, se ei ole vain kyseisen maan ongelma, vaan yhteinen ongelma ja huoli kaikille sosialistisille maille”.

Lindforsin ja Rislakin CIA-kirjassa mainitaan, että ”Tšekkoslovakian kriisin aikana 1968 CIA ja BND (Länsi-Saksan tiedustelupalvelu) toimivat yhdessä tilanteen kärjistämiseksi.”

PRAHAN KEVÄÄN JÄLKIARVIOTA

Tšekkoslovakian Moskovan suurlähettiläs I. Lapka pohti v. 1988 Prahan kevään tapahtumia seuraavasti: ”Kuten tiedetään, vuonna 1968 oikeisto-opportunistiset ja sosialisminvastaiset voimat käynnistivät Tšekkoslovakiassa imperialistisen taantumuksen aktiivisella tuella kamppailun Tšekkoslovakian kommunistista puoluetta ja sen johtavaa asemaa vastaan, yrittivät irrottaa maan sosialististen maiden yhteisöstä ja palauttaa valtaan porvarillisen järjestelmän. Käyttäen tekosyynään puolueen ja valtion politiikassa tehtyjen erehdysten ja virheiden korjaamista oikeistolaiset ja revisionistiset voimat yrittivät muuttaa puolueen päälinjaa ja pyrkivät horjuttamaan sen toiminnan aatteellisia ja organisatorisia periaatteita… Kommunisminvastaisissa suunnitelmissaan, jotka naamioitiin demagogisilla iskulauseilla niin sanotusta ”demokraattisesta sosialismista”, oikeistovoimat pitivät tärkeänä liittoa uudelleen syntymässä olleen sosialidemokratian kanssa.  Niiden laskujen mukaan sosialidemokratian piti toimia itsenäisenä poliittisena voimana ja vetää puoleensa harhautunutta ja poliittisesti epävakaata yhteiskunnan osaa. joka helposti voisi omaksua sosialidemokratian ihanteet.”

Arvion sosialidemokratia-osa on mielenkiintoinen ja tulevaisuutta ennakoiva, koska samettivallankumouksen jälkeen Tšekin sosiaalidemokraattisella puolueella on ollut merkittäväosuus kapitalismin palauttamisessa maahan ja sen viemisessä Natoon ja Euroopan unioniin. Puolue sai v. 2010 parlamenttivaaleissa 56/200 paikkaa.

 1970-LUKU

Vuosi 1971 osoittautui merkkipaaluksi uuden teknologian vallankumouksessa, koska tuolloin USA:ssa otettiin käyttöön maailman ensimmäinen mikroprosessori. Sen avulla perusteknologioita voitiin soveltaa, yhdistää ja kehittää uudeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Automaatio vaikutti oleellisesti ihmisten työtehtäviin, energian ja raaka-aineiden kulutukseen, säädettäviin tuotantoprosesseihin ja niiden toteuttamiseen käytettyihin teknologioihin kuten tietokoneisiin, mittaus- ja säätölaitteisiin. SEV-maiden raskaan teollisuuden telaketjumiehet aliarvioivat uuden viestintä- ja tietotekniikan suomat mahdollisuudet. Tämä kostautui myöhemmin teollisen kehityksen jälkeenjäämisenä.

Vuosina 1971–75 Tšekkoslovakian tuotantoelämä kasvoi keskimäärin 5,7 % vuodessa. Kansalaisten palkat, muut tulot ja kulutus kasvoivat suoritetuista teollisuusinvestoinneista huolimatta. Vuonna 1975 maatalous oli lähes omavarainen karjatalouden osalta ja maanviljelyssä pyrittiin samaan. Maaseudun palkat nousivat ja koneellistaminen edistyi.

Vuonna 1974 alkaneen energiakriisin aikana öljyntuottajamaat laskivat laakista tuotantonsa hyvin alas korottaakseen tuottajahintoja roimasti. Raaka-aineiden hinnat nousivat huimasti jopa 10-kertaisiksi. Energiakriisin seurausvaikutukset vaikuttivat voimakkaasti Tšekkoslovakian koneteollisuuteen perustuvaan tuotantoelämään.

Vuosina 1976–80 Tšekkoslovakian taloudellinen kasvu supistui. Maatalouden satonäkymiin vaikuttivat heikentävästi v. 1976 ankara talvi ja v. 1979 kevättulvat. Näiden vastoinkäymisten vuoksi viljaa jouduttiin tuomaan suuria määriä ulkomailta. Lisäksi maatalouskoneiden varaosapalvelu toimi kehnosti ja itse laitteiden laadussa oli parantamisen varaa. Tämä seisautti kansan kulutuskysynnän kasvua ja nosti hintoja. Selviytyäkseen energiaongelmistaan Tšekkoslovakia panosti hiilikaivoksiin ja muihin energiamuotoihin sekä alkoi valmistaa rakenneosia venäläisiin ydinvoimaloihin.

TOISINAJATTELIJAT

Tšekkoslovakian toisinajattelijat alkoivat järjestäytyä v. 1977 ja vaatia julkisesti itselleen laajempaa poliittista osallistumisoikeutta ja mielipiteen ilmaisuvapautta. Länsi rohkaisi toisinajattelijoita, julkaisi heidän kirjoituksiaan ja myönsi heille taloudellista tukea. Toisinajattelijat koostuivat ihmisoikeus- ja ympäristöaktivisteista, uskovaisista, omaehtoisista kulttuuriryhmistä, sivistyneistöstä ja heidän vaikutuspiirissään olevista opiskelijoita, Moskovan komennon vastustajista ja kapitalismia kannattavista antikommunisteista.

Peruskirja 77 (Charta 77) oli merkittävin toisinajattelijaliike.  Järjestö kritisoi valtiovaltaa ihmis- ja kansa-laisoikeuksien rikkomisesta Tšekkoslovakiassa. Kansalaisliike toimi v. 1977–1992. Se sai nimensä Peruskirja 77 -nimisestä julistuksesta, joka julkaistiin 1.1.1977 painettuna monissa länsieurooppalaisissa lehdissä. Julistuksen alullepanijoita ja ensimmäisiä allekirjoittajia olivat kulttuurivaikuttajat Václav Havel, Jan Patočka, Zdeněk Mlynář, Jiří Hájek ja Pavel Kohout. Samettivallankumouksen jälkeen moni Peruskirja 77 johtajista nousi yhteiskunnallisesti tärkeisiin asemiin.

Samettivallankumouksen vapaaehtoisarmeijan ja kansanrintaman rakentaminen sekä sen jäsenten soluttautuminen valtion virkakoneistoon suoritettiin 80-luvun aikana Nato-valtioiden ja puolueettoman Ruotsin taloudellisen tuen turvin.

VUODEN 1988 TALOUSUUDISTUS

Vuonna 1988 Tšekkoslovakian tuotantoelämän hallinto koostui kolmesta portaasta: 1) teollisuus, 2) omasta alueestaan vastaava pääjohtajaporras ja 3) ministeriöt. Pääjohtajaportaalla oli merkittävin osuus tässä hallintomallissa. Sen tavoitteena oli mahdollisimman operatiivinen oman alansa johtaminen. Pääjohtajat tekivät ratkaisut teollisuuslaitoksen puolesta, joilta evättiin näin aloite omissa toimissaan. Kukoistavat tehtaat maksoivat heikommin taloutensa hoitaneiden laitosten tappiot.

Viranomaiset suunnittelivat v. 1988 muuttavansa hallinnon kaksiportaiseksi pääjohtajaportaasta karsituksi järjestelmäksi, jonka perusyksikkönä olisi itse omat tehtävänsä vuosittain määrittelevä teollisuuslaitos. Tehdas voisi päättää omat investointinsa, palkkauksensa, tuonnin määränsä ja vararahastonsa suuruuden. Laki astui voimaan kokeiluun osallistuneiden yritysten osalta 1.1.1989. Uudistuksen tavoitteena oli koko maan talouselämän kannattavuuden kohentaminen suomalla tehokkaammille yrityksille suurempi itsenäisyys. Tätä perusteltiin myös työntekijöiden päätöksentekoon osallistumisen laajentamisella. Uudistus myötäili Gorbatšovin perestroikan henkeä.

SAMETTIVALLANVALLANKAAPPAUS

Vastavallankumouksen objektiivisten ja subjektiivisten tekijöiden kypsyttyä otolliseksi tilanteeksi Tšekkoslovakiassa ryhdyttiin hyvin ajoitettuun samettivallankumoukseen. Se aloitettiin 17.11.1989 kahdeksan päivää Berliinin muurin murtumisen jälkeen rauhallisella poliittisia uudistuksia vaativalla opiskelijamielenosoituksella. Kun mielenilmaus hajotettiin poliisin toimesta, sadat tuhannet ihmiset kerääntyivät seuraavina päivinä kaduille.

Kansalaiset painostivat hallitusta eroamaan.  28.11.1989 TKP luopui yhteiskuntavastuustaan. Vuoden lopulla Alexander Dubček valittiin liittokokouksen puhemieheksi ja Vaclav Havel maan presidentiksi. Monipuolue-vaalit vaalit pidettiin kesäkuussa 1990. Ne toivat Tšekkoslovakiaan ensimmäisen ei-kommunistisen hallinnon yli 40 vuoteen. Suurimmat äänimäärät saivat Tšekin puolella Kansalaisfoorumi ja Slovakiassa sateenvarjo-organisaatio Sidosryhmä väkivaltaa vastaan.

Tšekkoslovakian laajat mielenilmaisut olivat hyvin organisoituja. Ne tapahtuivat tilanteessa, jolloin Puolan, Unkarin ja DDR:n veljespuolueiden hallitukset olivat kaatuneet ja tietoisina siitä, että Neuvostoliitto ei tulisi puuttumaan mitenkään maan sisäisiin asioihin. USA ei ollut sitoutunut NL:n tavoin puuttumattomuuden ulkopolitiikkaan. Se oli valmis laajentamaan demokratiaa ja luomaan vapaita markkinoita Itä-Euroopassa. Näissä olosuhteissa TKP:lle ei suotu muuta mahdollisuutta kuin luopua vallasta.

Seija Suihkonen kirjoitti keväällä 2003 pro gradu –tutkielmassaan ”Velvollisuutena vallankumous”: ”Tärkein syy vallankumoukseen ja yleensä sen mahdollisuuteen oli kuitenkin henkilövaihdos Neuvostoliiton johdossa. Gorbatšovin tulo Kremliin ja hänen ajamansa suurten muutosten politiikka, jonka hän toi esille puheissaan jo parin ensimmäisen vuoden aikana, horjuttivat kommunistista puoluetta myös Prahassa… Tšekkoslovakian kommunisteille Gorbatšovin perestroika ja glasnost aiheuttivat vaikeuksia, sillä ne veivät pohjan pois maan johdolta.”

Stephen Engelbergin mukaan samettivallankumous oli vallankumous, joka lakaisi kommunismin ulos ja Vaclav Havelin sisään. Amerikkalaisten hyökkäys demokratian vaalimiseksi oli lähinnä parjaamista ja epäoikeudenmukaista puuttumista asioiden kulkuun suosimalla joitain poliittisia puolueita kuten presidentti Vaclav Havelin puoluetta. Yhdysvaltain kongressin rahoittama National Endowment for Democracy –järjestö (NED) lahjoitti vaalitukena Havelin aikaisemmin johtamalle Kansalaisfoorumille ja Sidosryhmälle väkivaltaa vastaan 400 000 dollaria. NED-järjestön toiminnan keskiössä olivat 1980-luvulla vapaan lehdistön, vapaiden ammattiyhdistysten ja yliopistojen tukeminen kaikkialla maailmassa.

Tšekkoslovakian kriisijournalistit, toisinajattelijat ja samettivallankumouksen johtajat perustivat v. 1992 PIN-järjestön (People in Need). Vuonna 1994 PIN aloitti yhteistyön Tšekin televisiopalvelun kanssa. Lisäksi PIN tekee läheistä yhteistyötä NED:in kanssa. Yhdysvaltojen kansainvälisen kehityksen toimisto – USAID tarjosi myös kapitalismiin pyrkivälle Tšekkoslovakialle auttavan kätensä. USAID:in omien tilastojen mukaan se on myöntänyt Tšekin tasavallalle ulkomaan apua v. 1962–2004 yhteensä 152 miljoonaa dollaria.

SUOMI ARVIOI TŠEKIN KEHITYSTÄ (UM:n raportti)

Tšekkoslovakiassa katsottiin yleisesti v. 1989 samettivallankumouksen jälkeen Tšekin kuuluvan yhä kehittyneiden teollisuusmaiden joukkoon. Insinöörien ja asiantuntijoiden uskottiin voivan mitellä taitojaan maailman huipulla omilla aloillaan. Maan teollisuusyritysten kuviteltiin olevan kärkitasoa maailmassa. Tšekkoslovakia oli edustanut sosialististen maiden yhteisössä merkittävää teollista voimaa.

Talousajattelu oli keskeistä roolissa Tšekkoslovakian talouden muuttamisessa. Václav Klausin talousajattelu asetti tavoitteeksi puhtaan markkinatalouden. Hänelle yksityisomistus oli tärkein mittari. Sosialistinen menneisyys haluttiin torjua ja uudeksi akateemisen ajattelun perustaksi otettiin uusliberalismi.

Kuponkiyksityistäminen toteutettiin ryöstökapitalismin pohjalta. Markkinamekanismien annettiin hoitaa talouden kapitalisointi. Kuponkiyksityistäminen tapahtui kahdessa vaiheessa. Aikuisväestöstä siihen osallistui 81 %. Hankkeella masinoitiin myös sisäpoliittista kannatusta maan oikeistolle. Yritysjohtajat käyttivät tilaisuutta hyväkseen haalimalla itselleen pulskia osakesalkkuja konkurssin partaalla olleista yrityksistä. Tämä vuoksi osakeomistus keskittyi harvojen käsiin. Vuonna 2005 vain 5 % väestöstä omisti osakkeita, jotka oli keskitetty yhtiöitettyihin investointirahastoihin. Osakeomistuksen keskittymisen taustalla oli löyhä lainsäädäntö. Vähemmistöosakkaiden eduista ei juuri piitattu. Varat osakeostoihin koottiin määräyksiä kiertämällä, emoyhtiöiden varoista tai luotoilla.

Pankkisektorilla toimi samettivallankumouksen jälkeen neljä suurta noussutta pankkia. Yksityistämisen ensiaallossa kolme niistä yksityistettiin osittain. Vuosina 1992 ja 1997 hallitus päätti pankkisektorin vakautuspaketeista. Toimenpiteen myötä tšekkipankit siirtyivät nopeasti ulkomaiseen omistukseen. Pankkien varallisuus on 90 % ulkomaista. Kolme suurinta pankkia hallitsee 60 % maan rahamarkkinoista.

Tšekin valtionvelan määrä on nykyisin n. 40 miljardia euroa. Ulkomainen rahoitusosuus on pysynyt pienenä. Talousasiantuntijat kuitenkin varoittavat maan valtionvelan nopeasta kasvusta. Pelkästään vuotuiset lainanhoitomenot ovat n. 2 miljardia euroa. Vuonna 2010 Tšekki ottaa 6,5 miljardin euron lainan budjettivajeensa kattamiseksi ja ainakin 4 miljardia euroa vanhan velan maksuun. Maan kokonaisvelka nousee n. 50 miljardiin euroon.

Tšekin työttömyys oli korkeimmillaan vuosien 2003–04 taitteessa (10,9 %), EU-jäsenyyden vuosina sen suuruus on vaihdellut 5-9 %. Tällä hetkellä työttömänä on puoli miljoonaa henkeä. Työttömyyden ennustetaan edelleen kasvavan 10 % talveksi 2010.

TŠEKKOSLOVAKIAN KOMMUNISTIEN OMA ARVIO TAPAHTUNEESTA

Böömin ja Moravian kommunistinen puolue (KSČM) perustettiin v. 1989. Puolueeseen kuului v. 1992 yhteensä 354 549 jäsentä. Nykyisin jäsenmäärä on supistunut 66 627 jäseneen. Sen pienenemiseen on vaikuttanut mm. puolueaktiivien korkea keski-ikä (n. 70 v.). KSČM sai v. 2010 vaaleissa 26/200 edustajaa parlamenttiin, 8/81 senaattoria ja neljä paikkaa europarlamenttiin. Puolue rahoittaa toimintansa puoluetuella, lahjoituksilla, jäsenmaksuilla ja puoluetalonsa vuokratuloilla. Aatemaailmaltaan se edustaa marxismi-leninismiä ja sillä on hyvät suhteet kansainväliseen kommunistiseen liikkeeseen sekä merkittäviin vasemmistopuolueisiin. Se julkaisee myös omaa sanomalehteään Hálo Novinya. Puolueen jäsenistö toimii aktiivisesti Tšekin tasavallan kansalaisjärjestöissä ja ay-liikkeessä.

VALTION TALOUDELLINEN TILA OLI VAKAA VUONNA 1989

KSČM:n selvityksen mukaan maan oikeisto ja sosialidemokraatit romuttivat kokonaan kommunistien vuosikymmenten rakennustyön. Puolueen mukaan sosialistisen Tšekkoslovakian alussa valtion kansallisomaisuus käsitti noin 400 miljardia kruunua. Tähän arvioon ei sisältynyt maata eikä historiallisia ja kulttuurista monumentteja eikä myöskään sotavoimia. Vuoden 1989 loppuun mennessä tämän kansallisomaisuuden arvo oli kohonnut lähes kolmeen triljoonaan kruunuun eli yli 7,5-kertaiseksi. Vastaa-vana aikana väestön henkilökohtainen kulutuksen taso kasvoi viisinkertaiseksi. Tähän pitäisi vielä lisätä armeijan kaluston modernisoiminen 200 miljardilla kruunulla. Kansallinen omaisuus oli paikallisessa omistuksessa ja kaikki kasvu oli tulosta maan kansalaisten suorittamasta työstä. Jos tuona ajanjaksona ulkomaiset omistajat esittivät hallitustensa kannustamina korvausvaatimuksia sodan jälkeen kansallistetusta omaisuudesta, nämä toteutettiin kansainvälisten sopimusten pohjalta koskien myös USA:ta, Itävaltaa ja Saksaa.

Vuoden 1989 lopussa Tšekkoslovakialla ei ollut lainkaan valtiovelkaa, päinvastoin hallinnon nettorahoitusomaisuutta oli kertynyt 85 miljardia kruunua. Lisäksi sillä oli 107 tonnin kultavaranto. Valtion valuuttavaranto oli tasapainossa, ja sillä oli saatavia 23 miljardin kruunun edestä. Tšekkoslovakian kansantalous näytti v. 1989 150 miljardin kruunun ylijäämää.

Huolimatta tuotantovälineiden yhteiskunnallisesta omistuksesta ja keskussuunnittelusta sekä huolimatta kaikista hallinnon tekemistä virheistä Tšekkoslovakian talous oli hyvin hoidettu. Näin on erityisesti, jos vertaamme sosialistisen Tšekkoslovakian saavutuksia kapitalistisen Tšekin tasavallan aikaansaannoksiin. 

KAPITALISMIN ONNEA VUONNA 2006

Kansalaiset, veronmaksajat – työtätekevät ihmiset löytävät itsensä tilanteesta, joka oli heille aikoinaan 40 vuotta tuntematon. Työttömyys on kohonnut nopeasti koskettamaan puolta miljoonaa ihmistä. Tuhannet työskentelevät palkatta. Maassa on kymmeniätuhansia kodittomia ja miljoonia avustusten varassa eläviä. Virallisten tilastojen mukaan useita satoja tuhansia lapsia elää köyhyydessä. Aikaisemmin lähes tuntemattomien asuntolainojen määrä ylittää triljoonan kruunun. Vuonna 2005 tapahtui yli 400 000 varallisuuden ulosmittausta. Jatkuva inflaatio ja luottojen korkojen nousut johtavat kansalaisten säästöjen arvon alentumiseen. Vuonna 1992 suoritettu kapitalistinen rahauudistus ryösti Tšekin ja Slovakian väestöltä karkeasti arvioiden 200 miljardia dollaria.

Tšekin tasavallan konservatiiviset ja sosiaalidemokraattiset hallitukset ovat osoittaneet oma-aloitteisuutta ainoastaan pyrkimyksissään yksityistään mahdollisimman monta yritystä hankkiutuakseen eroon voittoatuottavasta julkisesta omaisuudesta ja velkaantuakseen lisää. Toisaalta uusrikkaat, ulkomaiset loiset, arveluttavat huijarit, katolinen kirkko ja entisten aristokraattien jälkeläiset tappelevat näistä omaisuuksista. Ja asiat kääntyvät niin,  kuin he tahtovat. Tämä osoittaa, että nyt kuljettu tie on kyseenalainen ja haitallinen jopa maanpetos.

LOPUKSI

Sosialistisessa Tšekkoslovakiassa kaikille kansalaisille oli taattu maksuton koulutus, terveydenhuolto ja työpaikka sekä huokea asuminen ja valtion tukemat elintarvikkeiden hinnat. Vuoden 1989 jälkeen maasta tuli siirtymätalous. Tämä tarkoittaa uusliberalistista ajanjaksoa, jolloin entisen sosialistisen valtion kansallisomaisuus ryöstettiin ja jolloin röyhkeimmistä roistoista synnytettiin uusi, etuoikeutettu kapitalistien yhteiskuntaluokka.

Kaikki merkit viittaavat selkeästi siihen, että samettivallankumous oli USA:n tukema samettivallankaappaus, koska ensinnäkin Tšekkoslovakian valtiotalous ei ollut selvitystilassa ja toiseksi koska Neuvostoliiton hajoamistila antoi Yhdysvalloille vapaat kädet toimia haluamallaan tavalla ja hyödyntää estottomasti Berliinin muurin murtumista, Unkarin rajojen avautumista ja solidaarisuuden voittoa Puolassa.

”Tuntuu sekä vaaralliselta että naurettavalta kuinka monelle ihmiselle … markkinataloudesta on yhtäkkiä tullut kultti, kokoelma dogmeja, joita puolustetaan ilman kompromisseja, ja josta on tullut jopa tärkeämpi kuin se, mitä talousjärjestelmän on tarkoitus palvella – elämä itse.” (Vaclav Havel v. 1991) 

Matti Laitinen

Lähteet: Sosialismin teoria ja käytäntö 10/88, Jaroslav Jobova, Michal Corol, František Mašek, Validimir Vedra, Zdenek Vesely ja Fridrih Firsov; S ja T 29–30/86, Emil Kuchár; S ja T, I. Lapka 5/88; Wikipedia; Serving History, Discovery Media; http://formin.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=43354&contentlan=1&culture=fi-FI; Maailman kommunistinen liike, Progress; CIA, Jorma Lindfors ja Jukka Rislakki, Love-kirjat 1978; Dubček, Alexander: Viimeisenä kuolee toivo – poliittiset muistelmat, toim. Jiri Hochman, WSOY 1993; KSČM:n kotisivut: http://www.kscm.cz/, professori. H. Charfon artikkeli: “Rightists and social democrats frittered away what Communists had built”, 25.11.2009; Raportit, 25.11.2009  Suomen suurlähetystö, Praha; www.zcommunications.org;http://gbk.eads.usaidallnet.gov/query/do; Velvollisuutena vallankumous, Vaclav Havelin poliittinen ajattelu ja vaikutus Tsekkoslovakian samettivallankumoukseen, s. 52 ja 55, Seija Suihkonen, pro gradu –tutkielma kevät 2003.

Advertisements

Tietoja kansantasavalta

Kansantasavalta-sivuilla julkaistaan artikkeleita, jotka koskettelevat entisiä Euroopan sosialistisia valtioita ja niiden palauttamista kapitalistisiksi valtioiksi. Ihmiskunnan kapitalistinen riisto ja yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus ei ole maailmassa vähentynyt, päinvastoin se syventynyt.
Kategoria(t): Tshekkoslovakia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.