SEV

KESKINÄISEN TALOUDELLISEN AVUN NEUVOSTO (SEV)

Sosialististen maiden talousyhteisö SEV perustettiin tammikuussa 1949 Neuvostoliiton
aloitteesta sosialismiin suuntautuneiden maiden jälleenrakentamisen turvaamiseksi. Järjestön perustajavaltioina toimivat Neuvostoliitto, Bulgaria, Tšekkoslovakia, Unkari, Puola ja Romania. Albania liittyi SEViin helmikuussa 1949, mutta erosi käytännössä neuvostosta jo 1961. DDR tuli mukaan v.1950, Mongolia v. 1962 Kuuba v. 1972 ja Vietnam v. 1978. Jugoslavia toimi SEVin liitännäisjäsenenä. Yhteistyöjärjestöön kuuluivat tarkkailijajäseninä Afganistan, Angola, Mosambik, Nicaragua, Etelä-Jemen, Etiopia ja Laos. Suomi liittyi SEVin yhteistyökumppaniksi v. 1973. SEV lakkautettiin NL:n hajottua v.1991.

SEVin PERUSTAMINEN

SEV toimi vastavuoroisuuden periaatteella. NL turvasi veljesmaiden kansantalouksien polttoaineiden, energian ja raaka-aineiden saannin kohtuuhintaan. Vastaavasti liittolaismaat auttoivat NL:a tuottamillaan koneilla ja laitteilla, kemianteollisuuden tuotteilla, elintarvikkeilla ja kulutustavaroilla. Lisäksi yhteistoiminnan kohteina olivat mm. suurten teollisuuskombinaattien rakentaminen, Siperian kaasu- ja öljyputkihankkeet, ydin- ja lämpövoimalat sekä öljynjalostamot eri puolille talousyhteisöä.

DEMOKRAATTINEN TALOUSYHTEISÖ

SEV oli luonteeltaan demokraattinen talousyhteisö, joka pyrki päätöksenteossaan
yksimielisyyteen. Erimielisyyksien ilmetessä jäsenvaltioilla oli oikeus jättäytyä
pois projekteista, joihin ne eivät halunneet osallistua. Tehdyt päätökset
tyydyttivät kaikkia jäsenmaita, mutta eivät sitouttaneet niitä epämieluisiin
hankkeisiin.

SEV erosi talousyhteisönä Euroopan unionista siinä, ettei se ollut valtioiden yläpuolella
oleva elin, jolla oli oikeus puuttua suvereenien valtioiden asioihin. Siitä ei
pyritty myöskään rakentamaan liittovaltiota. Sen toimenkuvaan kuului alkujaan
vain laatia esityksiä toimenpiteistä, jotka koskivat tuotannon erikoistumista
ja yhteistoimintaa, tavaranvaihdon laajentamista, tieteellis-teknistä
yhteistyötä sekä myötävaikuttaa näiden täytäntöönpanoa.

SEVin ytimen muodostivat Kommunististen ja työväenpuolueiden pääsihteerien kokous ja SEV-maiden hallitusten johtajien konferenssi. Ne kokoontuivat säännöllisesti
keskustelemaan järjestön yhteisistä asioista. SEVin varsinaiset hallinnointielimet
koostuivat Keskinäisen talousavun neuvostosta, Neuvostojen toimeenpanevasta
komiteasta, sihteerineuvostosta, neljästä neuvostokomiteasta (yhteistyön suunnittelukomitea, tieteellisen ja teknisen yhteistyön komitea, raaka-aine- ja
laitteistoyhteistyön komitea ja koneenrakennuksen yhteistyökomitea),
24 pysyvästä komissiosta, kuudesta valtioiden välisestä konferenssista (vesihuolto, sisäinen kauppa, lakiasiat, keksinnöt ja patentit, hinnoittelu ja työvoima) sekä kahdesta
tieteellisestä instituutista ja lukuisista alajärjestöistä.

SEV:N TOIMINNAN KESKEINEN SISÄLTÖ

Neuvostoliiton v. 1977 perustuslain ulkopolitiikka-osassa kuvataan NL:n roolia SEVissä osuvasti: ”Sosialismin maailmanjärjestelmän ja sosialistisen valtioyhteisön elimellisenä osana SNTL kehittää ja lujittaa ystävyyttä, yhteistyötä ja toverillista keskinäisapua sosialististen maiden kesken sosialistisen internationalismin periaatteen perustalla sekä osallistuu aktiivisesti taloudelliseen yhdentymiseen ja kansainväliseen sosialistiseen
työnjakoon.”

Jäsenmaiden keskeiset toimintaperiaatteet

  • ystävyys, yhteistyö ja keskinäisapu sosialististen maiden kesken
  • sosialistinen internationalismi
  • taloudellinen yhdentyminen
  • kansainvälinen sosialistinen työnjako

SEV-MAIDEN KAUPPA

SEV-maiden keskinäinen kauppa käytiin siirtoruplaan perustuvalla maksu- ja
luottojärjestelmällä. Siirtorupla oli SEVin v. 1964 luoma kirjanpidollinen
clearing-raha. Se ei ollut vapaasti vaihdettavissa tavaraan tai rahaan.
Siirtorupla määriteltiin SEVin puitteissa valuuttaan perustuvaksi
maksujärjestelmäksi, joka oli säännöstelty osanottajamaiden kesken todellisten
tavaratoimitusten ja palveluiden mukaan. Maahantuojat käyttivät
maksuselvityksiin rahasiirtoa. Jos varat eivät riittäneet, jäsenmaat
turvautuivat Kansainvälisen yhteistyöpankin (KYP) luottoihin. Lainakorko oli
3–4 kertaa pienempi kuin länsipankkien. Vuosina 1970–84 KYP myönsi SEV-maiden valtuuttamille
pankeille luottoja yli 100 miljardin siirtoruplan arvosta. SEVin sisäisen
kaupan osuus oli v. 1983 59 % koko yhteisön ulkomaankaupasta.

Siirtoruplan eduksi katsottiin olevan sen, että maksuliikenne voitiin hoitaa joutumatta
turvautumaan dollariin tai johonkin muuhun vaihdettavaan valuuttaan. Tämän
arvioitiin suojaavan SEV-maita kapitalistisen talouden kielteisiltä
vaikutuksilta valuutta- ja luottomarkkinoilla.

SEV 1950–1970-LUVULLA

1950-luvulla Euroopan kansandemokratioissa mallinnettiin uskollisesti Neuvostoliiton teollisen kehityksen mallia. Raskaaseen koneteollisuuteen investoitiin paljon varoja. Tästä johtuen muiden tuotantosektorien ja kansallisen erityisosaamisen kehitys jäi heikompaan
asemaan. Kauppavaihto toimi lähinnä kahdenkeskisyyden pohjalla. Useassa maassa
laiminlyötiin maataloutta, joka heikensi ruokaomavaraisuutta. Maakohtainen
tuotannollinen erikoistuminen ja työnjako eivät edistyneet toivotulla tavalla.
Lisäksi SEV kärsi yhteisen ylikansallisen suunnitteluelimen puutteesta.

1960-luvulla Albania lopetti aatteellisten erimielisyyksiensä vuoksi yhteistyönsä Euroopan muiden sosialististen maiden kanssa. Maa siirtyi Pekingin leiriin. Mongolia liittyi v. 1962 SEViin.
Tšekkoslovakiassa TKP esitti v. 1965 uutta talousmallia, joka sisälsi markkinaelementtien tuomista mukaan sosialistiseen talouteen sekä tuotannon tehokkuuden lisäämistä. Demokraattinen sentralismi ehdotettiin määriteltäväksi uudelleen painottamalla enemmän sen demokraattisia piirteitä. Uudet ajatukset koettiin Neuvostoliitossa ja muissa
liittolaismaissa uhkana. Niinpä Varsovan liiton maat, Romaniaa lukuun
ottamatta, miehittivät 21.8.1968 Tšekkoslovakian.

Talousyhteisön alueella asui v. 1977 9,3 % maapallon väestöstä. SEV tuotti 33 % maailman teollisuustuotteista ja 25 % kansantulosta. Järjestön vahvimpia tuotantosektoreita olivat koneenrakennus, kemianteollisuus, sähköenergia, fossiiliset polttoaineet, terästuotanto,
lannoitteet, sahatavara ja sementti. Talousyhteisön tuotantokapasiteetti oli vahva, mutta se soveltui hyvin yhteiskuntien perusrakentamiseen ja teollistamiseen. Se kykeni vastaamaan huonosti, kuten myöhemmän kehityksen myötä oli havaittavissa, sosialismin kehittämiseen ja viestintä- ja tietotekniikkaa hyödyntävien kapitalististen maiden luomiin haasteisiin.

Vuonna 1971 SEV-maat hyväksyivät sosialistisen talousintegraation kokonaisohjelman. Vuonna 1975 öljyn siirtoruplahinta sidottiin dollarin kurssiin. Jäsenmaiden kansantaloussuunnitelmia yhdenmukaistettiin seuraavana vuonna ja näin saatiin taloudellisen yhteistyön yhteiset pääsuuntaviivat kaudelle 1976–80. Ohjelmassa määriteltiin strategia, jota noudatettiin ratkaistaessa yhdessä polttoaineen, energian, elintarvikkeiden ja teollisuustavaroiden saannin turvaamista sekä koneenrakennuksen ja liikenteen kehittämistä. Merkillepantavaa ohjelmassa oli viestintä- ja tietotekniikan
suomien mahdollisuuksien olematon huomioinen.

SEV 1980-LUVULLA

1980-luvun alussa sosialististen maiden kehitys hidastui raaka-aineiden kallistumisen, oman tieto-taidon puutteellisuuden ja uuteen tekniikkaan kohdistettujen
kaupankäynnin esteiden vuoksi. Samaan aikaan SEV-maat siirtyivät teollisuustuotannon laajentamisesta sen voimaperäistämiseen.  SEVin teollisuustuotanto käsitti tuolloin yli
kolmanneksen maailman kokonaistuotannosta. Kivihiilen, maaöljyn ja –kaasun,
valuraudan, teräksen, sementin, sellun ja villakankaiden tuotannossa se ohitti EEC:n. Maatalouden alalla Unkari, DDR, Tšekkoslovakia ja Bulgaria olivat saavuttaneet korkean tuottavuuden ja satoisuuden. Tämä takasi maille ruokaomavaraisuuden. Unkarissa ja Bulgariassa maataloustuotteita riitti myös vientiin.

Lähes kolmasosa maailman tieteenalan työntekijöistä työskenteli 1980-luvulla SEV-maissa. Tämän voimavaran arveltiin riittävän vastaamaan tieteellis-teknisen kumouksen
haasteisiin. Kapitalistiset maat olivat tietotekniikan soveltamisen suhteen reilusti
edellä sosialistisesta leiristä, joka keskittyi edelleen fossiilisten polttoaineiden tuotantoon, raskaaseen koneteollisuuteen ja teräksen jalostukseen.

Moskovassa kesäkuussa 1984 järjestetty SEV-maiden huippukokous antoi sysäyksen sosialistiselle talousintegraatiolle. Valtaosa teollisuustuotannon lisäyksestä saatiin aikaan työn tuottavuutta lisäämällä sekä energiaa ja raaka-aineita säästämällä. SEV-maat ottivat
käyttöön tieteellis-teknisen edistyksen saavutuksia. pyrkivät parantamaan tuotteiden laatua ja alentamaan materiaalikuluja. DDR:ssä tuotannollinen kulutus kansantulon yksikköä kohti laski 3 %. Noin 12 % teollisuuden raaka-aineista saatiin käyttämällä korvaavia raaka-aineita. Näin säästettiin 620 miljoonaa työtuntia. Tšekkoslovakiassa kyettiin säästämään 2,5 miljoonaa tonnia polttoainetta ja puoli miljoonaa tonnia metalleja.

JÄLKIJUNASSA UUTEEN TEKNIIKKAAN

Ensimmäinen mikroprosessoripohjainen instrumentointijärjestelmä oli otettu koekäyttöön Yhdysvalloissa jo v. 1975. Mikroprosessorin kehittäminen merkitsi sitä, että automaatiota hyödyntämällä perusteknologioita voitiin soveltaa, yhdistää ja kehittää uudeksi toimivaksi kokonaisuudeksi.  Automaatio vaikutti oleellisesti ihmisten
työtehtäviin, energian ja raaka-aineiden kulutukseen, säädettäviin tuotantoprosesseihin
ja niiden toteuttamiseen käytettyihin teknologioihin kuten tietokoneisiin, mittaus- ja säätölaitteisiin.

Siviiliteollisuudessa sosialistiset maat jäivät jälkeen uuden tekniikan käyttöönoton nopeudessa, tuotannon tehokkuudessa, tuotteiden suorituskyvyssä, ulkomuodon vetävyydessä ja laadussa, sähköisten tietokantojen sekä infrastruktuurin ja logistiikan
kehittämisessä.

Amerikkalaisella elektroniikkajätti Intelillä oli ollut jo 1970-luvun alusta lähtien johtoasema mikroprosessorien valmistuksessa. Intel julkaisi ensimmäisen mikroprosessorinsa – I 4004 – jo v. 1971. Yhdysvaltalaisia rakenneosia sisältävän
huipputeknologian vieminen NL:oon ja sen liittolaisille oli 80-luvulla ehdottomasti
kiellettyä ja sanktioitua. SEVin tiedemiesten teoreettinen valmius riitti mikrotietokoneiden rakentamiseen.  Neuvostoliitossa kyettiin kloonaamaan 80-luvulla mm. Intelin ja AMD:n 70-luvun puolivälissä kehittämiä mikroprosessoreita (I 8080 = 580VM80, I 8086 = KR1810VM86, I 8088 = KM1810VM88) ja hyödyntämään niitä ainakin avaruus- ja militääritekniikassa. Tehtaita toimi mm. Ukrainassa (Kvazar),
Valko-Venäjällä (Kvantor) ja Leningradissa (Elektropribor). Bulgariassa ja Puolassa valmistettiin lännen mikrotietokoneista PC-klooneja. Ensimmäinen neuvostoliittolainen mikrotietokone Agat (Apple II –klooni) esiteltiin v. 1983 Moskovan kauppamessuilla.

VUODEN 1984 HERÄÄMINEN

Neuvostoliitto liittyi Internetiin v. 1984. Samana vuonna SEVissä aloitettiin laaja yhteistyö tieteellis-teknisen edistyksen kokonaisohjelman laatimiseksi vuoteen 2000 asti. Kesäkuussa 1984 hahmoteltiin joukko toimenpiteitä, joiden tavoitteena oli elektroniikan käytön ja täysautomaation laajentaminen kansantaloudessa. Elektronisten laitteiden,
tietokoneiden ja viestintävälineiden vastavuoroiset toimitusten piti muodostaa
seuraavalla viisivuotiskaudella n. 15 % NL:n ja eurooppalaisten SEV-valtioiden
toisilleen toimittamien tuotteiden määrästä.

SEV-maiden tieteellisen ja teknisen informaation kansainvälisen keskuksen MCNTI:n v. 1984 katsauksen mukaan laitos suunnitteli julkaistavaksi uutta Mikroprosessoritekniikan sovellukset –sarjaa. ”Katsaukset on tarkoitettu mikroprosessoritekniikan kehittämisestä ja soveltamisesta tuotantotalouden käyttöön vastaaville johtohenkilöille, tiedemiehille ja asiantuntijoille. Niissä käsitellään SEV-maiden mikroprosessoritekniikkaan liittyviä
tieteellis-teknisiä yhteistyökysymyksiä analyyttisten katsauksien ja
mikroprosessoritekniikan nykytilaa ja tulevaisuudennäkymiä kartoittavien ja
sekä tekniikan hyväksikäyttöä käsittelevien artikkelien valossa.”

Vuonna 1985 NL:ssa suunniteltiin tietokoneen käytön opettelun ja tietokoneavusteisen opiskelun ulottamista maan kaikkiin lukioihin. Suunnitelma ei ehtinyt toteutua NL:n olemassaolon aikana.

Neuvostoliitossa oli elokuussa 1988 yhteensä 300 000 mikrotietokonetta tieteellisessä ja
kaupallisessa käytössä. Maassa valmistettiin vuosittain yhteensä 100 000 mikroa. Maan viranomaisten suunnitelmien mukaan tietokoneiden määrän piti kasvaa 1,1 miljoonaan v. 1990 mennessä. Suorituskyvyltään laitteet vastasivat tuolloin vuoden 1982 IBM AT:n ja XT:n tehotasoja.

SEV-MAIDEN LÄNSIVELKA

SEV-maiden länsivelan bruttoarvo oli v. 1987 alussa 112,5 miljardia dollaria. Kun tästä
vähennettiin lännen pankeissa olleet talletukset, saatiin nettovelaksi 78,8 miljardia dollaria. Nettovelka oli kasvanut 10 vuodessa 10 miljardilla dollarilla. SEVin velkataakka ei ollut posketon suhteutettuna USA:n nettovelkaan, jota oli kertynyt vastaavana ajankohtana 220 miljardia dollaria.

SEV-maiden nettovelkakuormitus jakaantui seuraavasti: Puola 32 miljardia $, NL 15,6 miljardia $, Unkari 8,3 miljardia $, DDR 6,6 miljardia $, Bulgaria 3,2 miljardia $ ja Romania 5,4 miljardia $. Tšekkoslovakia oli käytännössä velaton valtio. Syynä sosialististen maiden velkaantumisen kasvuun olivat länsiteknologian tuonnin nopea lisääminen ja velanotto lännestä tuonnin kustantamiseksi. Osa luotoista tuhlattiin
kulutuksen rahoitukseen – ei investointeihin. Velkojen kuolettamista vaikeutti
öljyn hinnan aleneminen, D-markan kurssin nousu ja dollarin arvon lasku.

SEViä UUDISTETTIIN

Perestroikan aallot vyöryivät SEViin voimalla v. 1987 ja sitä oli uudistettava. NL:n johto koki, ettei toimialojen välinen työnjako edistä enää SEVin taloudellista yhdentymistä. Todettiin, että esim. tutkimus- ja suunnittelupalvelujen käytössä järjestön sija maailmankaupassa oli perin vaatimaton. Tästä pääteltiin SEV-maiden koko yhteistyöjärjestelmän kaipaavan pikaista uudistamista ja sen suuntaamista uuden tekniikan kehittämiseen ja haltuunottoon. Samaa asiaa oli hoettu jo vuosia, mutta asian suhteen ei ollut tapahtunut merkittävää edistymistä. Öljyn ja raaka-aineiden hinnannousun tuoma helppo raha oli heikentänyt motivaatiota tehdä uudistuksia tuotantorakenteissa. Lisäksi oli havaittu, että ”keskitetty päätöksenteko haittaa sellaisen tehokkuustekijän kuin ajan säästämisen hyödyntämistä, koska juuri joustavuus ja liikuteltavuus määräävät tuotannon kilpailukyvynkin ja koko kehitysnäköalat. Tuotteiden ja palveluksien välittömillä tuottajilla – yrityksillä ja uuden tekniikan kehittämisorganisaatioilla – on tässä suhteessa suuria käyttämättömiä mahdollisuuksia. Kehittämällä suoria yhteyksiä ne voivat yksityiskohtaisesti perehtyä yhteistyökumppaninsa tuotantomahdollisuuksiin ja kohottaa tuotantoyhteistyön puitteissa tuotettavien tuotteiden tasoa.

1970-luvulla valtaosa SEV-maista hyväksyi alueelleen yhteisyrityksiä, jotka olivat osittain kapitalistien omistuksessa. Osasyynä tähän oli länsimaisen teknologian saaminen omaan käyttöön. Näitä oli toiminnassa1980-luvun puolivälissä enemmän kuin sosialististen maiden omia yhteisyrityksiä. Tästä johtuen kapitalistinen maailma pääsi vaikuttamaan myös sisältäpäin sosialististen valtioiden talouspolitiikkaan ja johtotason kansalaisten ajatteluun. Yhteisyritysten henkilökunnan palkkauspolitiikka kylvi myös eriarvoisuutta näiden yhteiskuntien sisälle.

KUN PERÄSIN HAJOAA, LAIVA JOUTUU TUULIAJOLLE

Sosialistisilta valtioilta karkasi iso kala käsistä, kun perestroikamiehet suosittelivat
yritysten irrottamista valtion ohjauksesta ja kontrollista. Kun yritykset saivat vapauden tehdä kehittävää tuotantoyhteistyötä, ne eivät harjoittaneetkaan sitä veljesmaiden yritysten vaan kapitalististen maiden yritysten kanssa. Kapitalistit käyttivät kypsynyttä tilaisuutta hyväkseen. SEVin jäsenmaiden hallitukset kaadettiin v. 1989–1990 yksi toisensa jälkeen USAID:in ja National Endowment for Democracy –järjestön ohjauksessa tietoisina siitä, että Neuvostoliitto ei tulisi puuttumaan mitenkään näiden maiden sisäisiin asioihin. Neuvostoliitossa taloudellinen ja poliittinen valta olivat jo karanneet NKP:n käsistä. Vallankumouksen pyörä kääntyi vastapäivään.

Neuvostoliitto yritti kilpailla perestroikan aikakaudella kapitalismin kanssa kulutuksen volyymista, asemahdista ja tuotantokapasiteetista. Neuvostojohto jopa väitti sinisilmäisesti, ettei Clausewitz-teoria pitänyt enää paikkaansa. Kaikki tämä johti kansainvälisestä luokkataistelusta luopumiseen, kapitalististen elementtien kopioimiseen ja niiden tunkeutumiseen sosialistiseen yhteiskuntaan sekä kansalaisten vieraantumiseen yhteiskunnasta sekä lopulta Neuvostoliiton hajoamiseen. Insinööri- ja taloustieteen ottaessa ylivallan suhteessa filosofiaan ja yhteiskuntatieteisiin tapahtuu yhteiskunnallinen katastrofi.

FINAALI

NL:n pääministeri Ryzhkov arvioi tammikuussa 1990 Sofiassa SEVin 45. istunnon jälkeen talousyhteisön tulevaisuutta seuraavasti: ”En saanut sellaista kuvaa, että SEVin
olemassaolo asetettaisiin tosissaan kyseenalaiseksi. Sellaista ei ilmennyt. Kaikki ymmärtävät, että maidemme välillä vallitsevat hyvin tiiviit siteet. Tietenkin esiintyy sellaista ajattelua, että jos SEV uudistustenkaan jälkeen ei tunnu tarpeeksi houkuttelevalta, harkitsee jäsenmaa, kannattaako siinä enää pysyä. Minusta sellainen kysymyksenasettelu on ylimalkaan oikeutettua, ei siinä ole mitään kauhistelemista. Jos SEVin uudet säännöt eivät jonkin jäsenmaan mielestä tunnu hyväksyttäviltä, on sen asia päättää jäsenyydestään.”

Keskinäisen taloudellisen avun neuvosto lakkautettiin tarpeettomana v. 1991 Neuvostoliiton hajottua.

Matti Laitinen

Lähteet: http://www.answers.com/topic/comecon, Sosialismin teoria ja käytäntö –lehti v. 1977–1990; Maailman kommunistinen liike, Progress 1985; Katsaus: SEVin jäsenmaiden tärkeimpiä yhteistyöongelmia käsittelevien julkaisujen nykytila ja kehitysnäkymät, A. M. Kostinyjin, Teknillisen korkeakoulun kirjasto v. 1984; www.cpushack.com/soviet-cpus.html; Info World 8.8.1988; Marxismi-Leninismin perusteet, Petroskoi 1960; http://baywood.metapress.com.

Advertisements

Tietoja kansantasavalta

Kansantasavalta-sivuilla julkaistaan artikkeleita, jotka koskettelevat entisiä Euroopan sosialistisia valtioita ja niiden palauttamista kapitalistisiksi valtioiksi. Ihmiskunnan kapitalistinen riisto ja yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus ei ole maailmassa vähentynyt, päinvastoin se syventynyt.
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s