Kiina

 

KIINAN KANSANTASAVALTA

 Vuonna 1949 perustetun Kiinan kansantasavallan alkuaikoina maan taloudellisina periaatteina olivat omavaraisuus ja taloudellinen riippumattomuus. Tuolloin ulkomaankaupan merkitys oli vähäinen, raaka-aineita ei viety ulkomaille eikä maan ulkopuolisia investointeja hyväksytty lainkaan. Vuosina 1958–1959 Kiinan ja Neuvostoliiton suhteet kärjistyivät, kun Kiina syytti Nikita Hruštšovin Neuvostoliittoa liian oikeistolaiseksi. Tilanne ajautui v. 1960 vaikeaan valtiolliseen välirikkoon sekä hajotti maailman kommunistisen liikkeen Moskovan ja Pekingin leiriin.

 Maon valtakaudella kansantasavalta toteutti laajoja sosialistisia ja kulttuurisia pyrkimyksiä. Näistä merkittävimmät olivat maaseudun kollektivisointi ja teollistamisyritys v. 1958–63 ”Suuren harppauksen” nimissä ja kapitalistiseksi väitetyn ajattelun kitkeminen Kiinasta v. 1966–76 kulttuurivallankumouksella.

Suuri harppaus oli suuri harha-askel, jonka seurauksena laiminlyöty maatalous kostautui viljasatojen menetyksistä johtuvana valtavana nälänhätänä, jonka aikana kuoli arviolta 20–30 miljoonaa kiinalaista. Tapahtumien johdosta Mao vetäytyi v. 1959 syrjään vallasta ja luovutti puhemiehen tehtävän Liu Shaoqille.

 Kulttuurivallankumouksessa oli pohjimmiltaan kysymys KKP:n sisäisten erimielisyyksien ratkaisemisesta ja Maon vallan palauttamista vallankaappauksella. Hän liittoutui Kansan vapautusarmeijan komentajan Lin Biaon kanssa ja sai tämän propagoimaan yhteistä asiaa armeijan keskuudessa. Puhemies puhdisti valtion ja puolueen korkeista viroista sekä opettajakunnasta, tiede ja taide-elämästä toisinajattelijat pois, koska väitti näiden kehittyneen vallassa oleviksi kapitalisteiksi.

 Deng Xiaoping aloitti 1970-luvun lopulla ”Neljä modernisaatiota”. Uudenaikaistamistoimenpiteet kohdistuivat maatalouteen, teollisuuteen, kansalliseen puolustukseen sekä tieteeseen ja teknologiaan. Vuonna 1979 maassa hyväksyttiin laki yhteisyrityksistä. Maan talousuudistukset sallivat kapitalismin ensiksi viidellä erityistalousalueella Shenzhenissä, Zhuhaissa, Shantoussa, Xiamenissa ja Hainanissa.

 Tällä hetkellä Kiinassa poimitaan uuden talouspolitiikan ja markkinasosialismin hedelmiä sekä pohditaan, olisiko kaiken voinut tehdä toisinkin.

 KIINAN SISÄISET ONGELMAT

 Kiinan UNPD:lle v. 2005 laatiman inhimillisen kehityksen maaraportin mukaan maan suurimpana ongelmana on yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus, josta kärsivät eniten maaseudun ja kaupunkien köyhät. Kaupunkien köyhyys on lisääntynyt valtionyhtiöiden ja kollektiivisesti omistettujen yhtiöiden rakennejärjestelyiden jälkeen. Maalta kaupunkiin muuttaneet ihmiset eivät kuulu sosiaalietuisuuksien piiriin syrjivän kohtelun vuoksi. Kaupungistuminen ja teollistuminen ovat vieneet monilta maanviljelijöiltä heidän maansa, jotkut eivät ole saaneet asianmukaista korvausta maastaan, ja jotkut ovat jääneet työttömiksi ja elävät vaikeissa olosuhteissa.

MAARAPORTIN SUOSITUKSET EPÄOIKEUDENMUKAISUUKSIEN POISTAMISEKSI KIINASTA

 Julkisten varojen siirtäminen inhimilliseen kehitykseen

  • Työmarkkinoiden yhtenäistäminen ja vapaan sektorin kehityksen edistäminen
  • Maaseudun infrastruktuurin ja elinolosuhteiden kehittäminen
  • Julkiseen koulutukseen sijoittaminen ja kansalaisten kehitysmahdollisuuksien edistäminen
  • Kansanterveyden ja julkisen terveydenhuollon vahvistaminen
  • Sosiaaliturvajärjestelmän kehittäminen
  • Syrjintää ylläpitävien esteitten poistaminen sekä yhteiskunnan sopusoinnun ja keskinäisen avunannon edistäminen
  • Laillisuusperiaatteen ja läpinäkyvyyden parantaminen
  • Verotusjärjestelmän ja julkisten varojen käytön uudistaminen oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi
  • Hallintouudistuksen edistäminen ja hallintokapasiteetin lisääminen

 Jotkut Kiinan suurimmista ongelmista ovat syntyneet uudistusten ja kehityksen myötä. Ne tulisi myös ratkaista uudistamisen ja kehityksen jatkamisella.

 KIINAN TERVEYSHUOLTO JA SOSIAALITURVA ENNEN JA JÄLKEEN TALOUSUUDISTUKSEN

Kiinan valtioneuvoston kehitystutkimuskeskuksen projektityöryhmän tekemän selvityksen mukaan suunnitelmatalouden aikana Kiinan terveydenhoitojärjestelmä tuotti merkittäviä saavutuksia kokemuksia.

 ”Investoinnit terveydenhuoltoon, jotka olivat n. 3 % bruttokansantuotteesta, vastasivat lähes kaikkien yhteiskunnan jäsenten perusterveydenhuollon tarpeisiin suunnitelmatalouden aikana, huolimatta taloudellisen kehityksen yleisestä tasosta. Tämä saavutettiin tehokkailla institutionaalisilla järjestelyillä, ja kansanterveyden tulokset olivat hyvät. Monet kattavat kansanterveyden mittarit saavuttivat keskituloisten maiden tason. Kiina oli saavuttanut tällä alalla erinomaisia tuloksia ja jotkut kansainväliset järjestöt pitivät Kiinaa esimerkkimaana kehitysmaiden terveydenhuollon ongelmien ratkaisemisessa…

Suunnitelmatalouden aikana eri terveydenhuoltopalveluelinten tehtävät oli asetettu selkeästi – edistää yleistä hyvinvointia ja parantaa kansanterveyttä. Voitto tavoittelevia palveluita ei sallittu…

Tehokas tulonsiirto terveydenhuollon sosiaaliturvajärjestelmän kautta takasi, että suurimmalla osalla väestöstä, erityisesti köyhillä väestöryhmillä, oli varaa käydä lääkärin vastaanotolla. Tämä lisäsi suuresti terveydenhuoltojärjestelmän tasapuolisuutta.”

 Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen perustuslaissa säädettiin, että naisten tasa-arvon pitäisi ilmetä politiikassa, taloudessa, kulttuurissa ja perhe-elämässä. Lain toteutumista käytännössä on estänyt Kiinassa yhä vallitseva perinteinen perheyhteisön ikä- ja sukupuoliroolien hierarkkinen järjestelmä.

Kulttuurivallankumouksen aikana perhe-elämälle suotiin enemmän rauhaa. Tuolloin sosiaalipolitiikassa painotettiin julkisia palveluita, sosiaaliturvaa, tasapuolista kasvatusta ja naisten osallistumista tuotantoelämään. kansankommuunit pystyivät tarjoamaan jäsenilleen terveyden- ja lastenhoitoa vaikkakin palvelusten taso saattoi olla vaatimatonta.

TALOUSUUDISTUSTEN VAIKUTUS TERVEYSPOLITIIKKAAN JA SOSIAALITURVAAN

 Saman selvityksen mukaan uudistusten ja avautumisen politiikan aikana maan terveyspolitiikassa on tapahtunut suuria muutoksia ja epäonnistumisia. Palvelutavoitteet ovat vaihtuneet kansanterveydestä taloudellisten tulosten saavuttamiseksi. Tämä koskee koko terveydenhuoltoa.

Osuuskunnallinen terveydenhuoltojärjestelmä romahti 1980-luvun alussa kansankommuunien purkamisen yhteydessä.

Kaikista sairaanhoidonyksiköistä on tehty keskenään kilpailevia laskennallisia tulosyksiköitä. Niiden organisaatio ja hallinto on muutettu yrityshallinnon mallin mukaisiksi.

Terveyspalveluiden hinnoittelu on muutettu markkinapohjaiseksi.

Terveydenhuollon tasapuolisuuden ja tehokkuuden matala taso aiheuttavat vakavia taloudellisia ja yhteiskunnallisia seuraamuksia.

 Projektityöryhmän mukaan yleisestä kulutuksesta poiketen monet terveyspalvelut ovat luonteeltaan julkishyödykkeitä tai puolijulkishyödykkeitä, joiden tuottamisessa voittoon perustuvat markkinat eivät voi toimia tai toimivat huonosti. Kaupallisuuteen ja markkinavoimiin perustuva terveydenhoito ei voi taata terveyspalveluiden saatavuutta niin monelle Kiinan kansalaiselle kuin mahdollista. Markkinasysteemissä ei pystytä luomaan järjestelmää, jossa terveyspalveluelimet ja niiden lääkintähenkilökunta valitsisivat matalien kustannusten ja suurempien terveydellisten tulosten periaatteen. Lisäksi mikäli terveyspalveluelimet ja niiden henkilökunta pyrkivät saavuttamaan vain henkilökohtaista etua, ne erkaantuvat terveydenhoidon kehitykselle asetetuista tavoitteista.

 Lopuksi valtioneuvoston kokoama projektityöryhmä toteaa selkeästi, että ”on tosiasia, ettei kaupallisuuteen ja markkinavoimiin perustuva lähestymistapa vastaa terveydenhoitojärjestelmän kehityksen vaatimuksia ja lainalaisuuksia; tämä on sekä teoreettisesti että käytännöllisesti tullut todistetuksi kautta maailman. Ne ongelmat, jotka ovat nousseet esiin uudistusten ja avoimuuden politiikan kaudella terveydenhoitojärjestelmän uudistuksessa, osoittavat Kiinan valinneen väärän tien ja tämä suuntaus on korjattava.”

1990-luvulla kaupungeissa sekä miehet että naiset kävivät ansiotyössä. Tällä oli myönteinen vaikutus perheiden sisäiseen tasa-arvoon. Sukulaisten merkitys väheni. Yhden lapsen –politiikka toteutui paremmin taajamissa. Naisenpuoliset sukulaissuhteet saivat hyväksyntää ja tyttölapsisiin perheisiin alettiin myös tottua. Maaseudun avioliitoista oli tuolloin vielä 85 % järjestettyjä.

Maaseudulla perheviljelmiin siirtyminen ja yksityistäminen heikensivät heikoimmassa osassa olevien kansalaisten sosiaaliturvaa. Kaupunkien yksityisten ja osuuskuntien omistamien teollisuuslaitosten työvoimasta koostui 80 % naisista. Niiden tarjoamat sosiaalietuudet olivat selvästi huonompia kuin valtion omistamissa yrityksissä.

TAVOITTEENA SOSIALISTINEN HYVINVOINTIVALTIO

 Kiinalaisten asiantuntijoiden mukaan Kiinasta kehkeytyy hyvinvointivaltio terveydenhuoltoineen ja vanhuuseläkejärjestelmineen vuoteen 2049 mennessä. Kiinan inhimillisten resurssien, sosiaaliturvan ja siviiliasiain ministeriön toimesta laaditun raportin mukaan tavoite toteutetaan kolmessa vaiheessa.

 Ensimmäisessä vaiheessa v. 2008–2012 luodaan turvaverkosto, joka sisältää minimi toimeentulon, sairasvakuutuksen ja eläkkeen kaikille kaupunkien ja maaseudun asukkaille. Toisessa vaiheessa v. 2013–2020 valtio kehittää hyvinvointipolitiikkaa ja panostaa sosiaaliturvaverkoston vakauteen ja kestävyyteen. Kolmannessa vaiheessa maasta rakennetaan sosialistinen hyvinvointivaltio, jolla on kiinalaiset ominaispiirteet.

 Kiinan sosiaaliturvajärjestelmä käsittää jo sosiaalivakuutuksen, vanhuus-, orpous ja vammaisavustuksen, erityishuolenpidon varusmiehille, asumispalvelut ja sosiaaliavun. Sen ydin – sosiaalivakuutus – sisältää vanhuus- ja työttömyysturvan, sairausvakuutuksen, työtapaturmavakuutuksen ja äitiysrahan.

Suurin osa sosiaalipolitiikasta on kohdennettu kaupunkilaisille. 737 miljoonaa maalaista on jätetty vaille asianmukaista eläkettä ja sairasvakuutusta. Vuonna 2003 hallitus käynnisti osuuskunnille suunnatun terveydenhuolto-ohjelman tarjoten näin perusterveydenhoitoa maaseudulle. Ohjelma kattaa jo 91 % maanviljelijöistä ja 98 % maaseudusta. Raportin mukaan maaseudun osuuskuntien terveydenhuolto liitetään taajamien sairausvakuutukseen. Lisäksi vanhuuseläke ulotetaan koskemaan myös maaseutua.

 Kaventaakseen elintasokuilua valtiovalta on kehittänyt vähimmäistoimeentulojärjestelmää maaseudulle 1990-luvulta lähtien. Vuonna 2007 sellainen perustettiin 31 provinssiin, itsehallintoalueeseen ja kuntaan manner-Kiinassa. Elokuussa 2008 uudesta järjestelmästä hyötyi jo yli 38 miljoonaa ihmistä.

13.11.2008 Matti Laitinen

 Lähteet: Suomi-Kiina-seuran verkkosivut: Kiinan taloudellisesta kehityksestä (Tauno Huotari), Oikeudenmukaisuus kehityksen päämääränä (Kiinan inhimillisen kehityksen maaraportti v. 2005) ja Kiinan terveydenhoitojärjestelmän uudistusten arviointi ja toimeenpanosuositukset; www.chinadaily.com.cn ja Kiinan kulttuuri, Tauno-Olavi Huotari ja Pertti Seppälä, Otava 1990.